i can't feel my ass

Ette itekää tuntis 44 tunnin istumisen jälkee. Australia on ihan julmetun iso maa.

Lauantaina piti käydä luonnollisesti juhlistamas mun vikaa päivää Perthissä, joka sitte yllättäen veny vähän pitkäks... Mut mulla oli ainaki ihan ylikiva ilta, danke schön! Hengaan jatkuvasti saksalaisten kaa, ja toi on ainut mitä edelleenkää osaan sanoo. Ja tein muuten tosi mielenkiintosen huomion. Aina, siis ihan joka kerta, ku oon lähtenny baarii täällä, ni messis on ollu hollantilaisii. Mitä hittoo.

Hups, lipesin aiheesta. Siis Perthin juna-asemalle, et pääsin junaa, joka vei mut sille oikeelle juna-asemalle. I had to catch a train to catch my train. Note to self: täällä pitää mennä check-inii, jonne jätetää myös matkatavarat ennen ku pääsee junaa.

Maisemat oli tosi nättejä ja en melkein muuta tehnykää ku tuijotin niitä ja kuuntelin musiikkii.

Pysähyttii yhes tosi isos "kaupungis". Asukasluku: 2. Ja myös Cook:issa, joka oli ennen aika iso paikkakunta, mut kaikki vaa on lähtenny litomaa sieltä ja nykyää siel asuu vaa pari perhettä ja lähimpää kaupunkii on sellaset 400 kilsaa. Mietin vaa, et kuka haluu oikeesti elää niin eristäytynyttä elämää? Mä tulisin ainaki seinähulluks ekan päivän jälkee. No, kait se joilleki sopii.

Tän postauksen pointti: oon hengis, enkä tunne mun hanurii. Kiitos ja hyvää päivänjatkoa.

PS. Pahoittelen tän postauksen laatua, tota univelkaa pikkasen löytyy ja sit ku olisin käyny päikkäreille hostellil ni mut ajettii evakkoo et carpet cleanerit pääsee töihin (ne käy siel kerran kolmes kuukaudes, just my luck). Tiesittekö, et niil junan penkeil on yllättävän hankala nukkuu.