Viva la vida ja sillee

MoimoimoiPerthistä! Jos joku ei tiedä missä se on - mitä en sinänsä ihmettelis - ni Perth on Western Australian pääkaupunki ja on ihan Länsi-Australiassa. Ylläri sinänsä. Mun matkasuunnitelmat on muuttunu jatkuvasti, mutten missään vaiheessa ajatellu tulevani Perthii. Viime viikon olin Cairnsissa ja mulla ei ollu mitään hajua, mihin lähtisin seuraavaks. Sit sain jostain päähäni et lennänpä tästä Perthii ja ei muuta ku lento varauksee. (Kiitti isi : ) )

Mutta siis Cairnsista vielä. Se on ehkä mun lempikaupunki ikinä, vaikken paljoo arvostannu sitä kaikkien "let's get drunk, let's get laid"-asennetta. Mut silti, jos jonneki itärannikol olis pitäny jäädä pidemmäks aikaa, ni olisin ehdottomasti jääny sinne. Nyt seuraaki aika sensuroimaton pätkä mun matkapäiväkirjasta, viime viikon tiistain kohalta, mikä oli varmaan yks mun lempipäivistä ikinä!

"Kyl otti pattii ku pari kertaa yöllä heräsin siihen ku jotku vajakit meuhkas tuol käytäväs enkä saanu sen jälkee enää unta kunnolla. Kohta oon varmaa taas siihen vaihees et itken joka asiaa ku en oo nukkunu tarpeeks. Aamul heräsin kuitenki kiltisti 15 yli 6 ja silmät ristis puin päälle ja kävelin satamaa. Nousin laivaa ja täyttelin joitain papereita mun terveydellisestä tilasta ja samaa pöytää sain kaveriks kaks mieshenkilöö ja joitain saksalaisii.

Ku lähettii liikkeelle ni menin siihen kaiteen vieree seisomaa ja tuijottelin merelle- taas yks pienen ihmisen unelma totee (Toim.huom. Ne muut oli golfkärryn kyydis oleminen - check ja kumiveneen reunal istuminen, mieluiten silloin ku se liikkuu - check). Sit mua tultii hakee varta vasten kuuntelee jotain sukellusopetusta - missasin sen kuulutuksen ku puhuin yhen canberralaisen miehen kaa. Siel sit selitettii et mitä pitää tehä eri tilanteissa, esim jos niihin kauniisii nenälaseihin menee vettä ja mun piti olla yhes demostraatios mukana. Pidin sitä söpöö poikaa kädestä, vaativaa. Jäin samantien kuuntelee snorklaus-opetusta. Kiskoin kauniin stinger-puvun päälle ja räpylät jalkaa ja sitte se söpö poika laitto mulle jotku painavat kivijutut lantiolle et varmasti uppoon ja varmaan sen isä (niil oli samanlainen kiharahius) viritti mulle happipullon selkää.

Sit venasin ku muutki sai keuhkot selkää ja sit mentii. Meikä luonnollisesti ekana. Kävelin siihen lankulle ja sit vaa otin ison askeleen, laitoin silmät tiukasti kiinni (unohin et mul on ne lasit) ja humps vedes oltii. Se söpö poika pakotti mut veden alle ja varmisti et mul on kaikki kunnossa ja sit taas venasin et muut sai kaiken kuntoo. Sit se söpö poika otti mut käsikynkkää ja toisee jonku toisen poitsun ja päästin köydest irti ja sit mentii. Se oli niin mahtavaa! Jossain vaihees mut päästettii valloillee ja tsiigailin niit koralleja ja kaloja ja löysin Nemon, no worries. Ja rauskun! En ihan hallinnu sitä vielä ni pari kertaa melkein tömäytin niit korallei päin ja kerran pulpahin vahingos pinnalle mut yllättävän nopeesti siihen tottu. Liian nopeesti se oli kuitenki ohi ja jouduin nousemaa ylös sen saakelin painavan happipullon kanssa, voin kertoo ei ollu kovin helppoo. Onnistuin kuitenki ja erosin niist tavaroista.

En kuitenkaa jääny lepäilee, vaa laitoin seuraavat kamat niskaa ja lähin snorklaamaa. Ja se oli niin loistavaa, mul ei oikeesti riitä sanat. Ja näin merikilpikonnan suklaamas! Se, mistä olin tosi järkyttyny,oli et miten paljon siel on kuollutta korallii. Yhyy. Snorklaaminenki oli ohi liian nopeesti ja menin paattii syömää ja kattomaa kalojen syöttämistä.

Tutustuin saksalaisee tyttöö ja aussi dudee ja hengailin niitten kaa. Siirryttii seuraavaa paikkaa ja taas lähin snorklaamaa, niitten mun uusien frendien kaa. Tunti siel ja jostain syystä missasin sen ku ne kysy jokaiselt nimen ja numeron ja ne kuullutti mut, olin varsinainen trouble-maker siel kyl. Ne kaikki työntekijät muisti mun nimen : D Ku muut jäi ottaa aurinkoo sinne kannelle ni mä menin kuuntelee jotain selostusta koralliriutasta, mikä oli oikeesti tosi mielenkiintosta. Ne kerto niist yleisimmist kaloista ja Valliriutan uhista ja mitä voi tehä sen pelastamiseks. Sitte menin istuu mun paikalle mut mul oli vähän huono olo ku ne aallot oli tosi isoja joten menin kannelle seisomaa - ja kastuin läpimäräks. Siin vaihees ku lähettii toiselt suklauspaikalt ni moottorit sammutettii ja me oikeesti purjehdittii takasin! Sit menin viel kahville ja vaihoin numeroita ja sähköposteja niitten mun uusien frendien kaa ja sovittii et mennää yksille.

Oltii satamas ja kävelin sen saksalaisen tytön kaa mun hostellille asti ja se jatko matkaa ja mä menin sinne suihkuu ja vaihtaa vaatteet. Joskus puol kaheksan aikaa puhelin soi, et joo mennää sittenki syömää tohon yhtee ravintolaa, tuutko tänne. Meijän vessa oli varattu -yllätysyllätys- ku noi liisut oli siel meikkaas ni otin kamat kainaloo ja "laittauduin" yleisesvessas. Kävelin sinne raflalle ja syötii ja höpöteltii ja oli kivaa. Se Mark saatto mut hostellille, koska Cairns saattaa olla yöllä aika vaarallinen, vaisinki jos oot nuori ja yksin ja mikä oleellisinta, nainen. Ja oltii viel aika syrjäseudul. Tulin hostellille ja kävin melkein samantien nukkumaa - sukellus ja snorklaaminen on oikeesti tosi raskasta."