such a lonely day

Siitä yksin matkustamisesta

Ei, se ei ole vaikeeta. Ei, se ei ole pelottavaa.Ei, kukaan ei oo hyökänny vielä kimppuun. Kyllä, siitä selviää. Kyllä, oon edelleen elossa. Siinä on vastaukset niihin kysymyksiin, joita multa kysytään jatkuvasti. Monen ihmisen mielestä tuntuu ilmeisesti tosi ylitsepääsemättömältä, että 18-vuotias neitonen pärjää yksin toisella puolella maapalloa, ilman äitiä ja isiä. Monelta on tullut arvostelua mun arvostelukyvystä, mun vanhempien arvostelukyvystä ja mun älystä, minkä otan yleensä aika loukkauksena. Jos ne on ollu ite 18-vuotiaina idiootteja, ei kai se tarkota, että muutkin on.
Mä koen yksin matkustamisen jotenki paljon helpompana, ku sen, että oot puol vuotta jonku kaverin kanssa reissussa. Mulla on kaikki asiat omissa käsissä, ei tarvi miettiä että mitä se kaveri haluaa tänään syödä tai kinastella siitä että jatketaanko matkaa huomenna vai ylihuomenna vai ens viikolla. Toisaalta siitä tulee itelle myös enemmän tekemistä. Joka kerta pitää aina käydä yksin kaupassa vaikka olis 46,7 astetta kuumetta ja kokata se ruoka myös. (Mut jos on 46,7 astetta kuumetta, ni teköököhän mieli ruokaa?) Mun mielestä ihmisiin myös tutustuu helpommin kun on itekseen reissussa. Kun matkustaa itekseen, ei oo sitä vaaraa, että jäät höpöttämään pelkästään sen sun kaverin kanssa, vaan meet ja höpötät ihan tuntemattomille ihmisille. Tässä mä ainaki koen kehittyneeni. Otan varmaan turpaa sit kun tuun takasin Suomeen ja alan vääntää juttua jostain täysin turhanpäiväsestä aiheesta jolleki tuntemattomalle. Ja myös, tykkään mun kaikista frendeistä sen verran, että en haluu riskeerata sitä että ne kyllästyy muhun :DD
Kyllä, mulle tulee joskus sellasia kohtauksia, että tuntuu sille, että oon ihan yksin. Voin maata koko päivän sängyn pohjalla tekemättä mitään viikon ajan eikä ketään kiinnosta paskan vertaa. Tai sitte käyn poraamaa mitä oudoimmista asioista. Jos olis se frendi siinä, niin luulen, että noita kohtauksia tulis harvemmin. Toisaalta, jos nukut seittemän muun ihmisen kanssa samassa huoneessa, niin kuinka yksin voit loppujen lopuks olla? Mulla on ainakin joka hostellissa ollu sellanen ihminen joka on ottanu elämän tehtäväkseen musta huolen pitämisen : D Tällä hetkellä se on yks saksalainen tyttö, Cairnsissa oli Team Sverige ja se britti, Brisbanessa Melissa.....
Se, miten yksin oot on loppujen lopuks kiinni ihan itestäs. Jos kävelet käytävil seinii pitkin ja naama maata kohti tai keittiössä et kato ketään silmii ja moikkaa takasin kun sua tervehditään, et varmasti saa kavereita. Mut jos moikkaat ihmisiä, rupeet juttelemaan rohkeesti sun huonekavereitten kanssa (niin monimutkaset lausee ku "Where are you from?" ja " How you going?" on älyttömän toimivia) tai pyydät keittiössä joltain sytkäriä lainaks (typerät kaasuhellat, kerran tarvin neljä ihmistä sytyttämää mun lieden) niin et varmasti oo kovin kauaa yksin. Kaikki on loppujen lopuks niin itestä kiinni.